The 1st Municipality Bird Race of the Thousand Lakes

Yhdistyksen ensimmäinen toivottavasti perinteeksi muodostuva kuntapinnakisa eli The 1st Municipality Bird Race of the Thousand Lakes järjestettiin 14.6.1997 Kuhmoisten luonnonkauniissa, mutta lintuköyhässä maisemassa. Kunta valittiin arpomalla se KSLY:n toimialueen vähän retkeiltyjen kuntien joukosta. Arvonnassa oli mukana seitsemän kuntaa. Tarkoituksena oli kisan varjolla saada myös lisätietoa kunnan linnustosta. Suoritin arvonnan jo helmikuussa majoitus- ym. järjestelyjen hoitamiseksi ajoissa ja kunnialla. Itse ralliaika oli lauantaina 14.6. klo 0.00-15.00. Ralli päättyi majoitukseen varatulle metsähallituksen Kärppäjärven kämpälle. Kännyköiden, piippareiden tai muiden sähköisten vempeleiden käyttö joukkueen sisäiseen tiedonvälitykseen oli kielletty rallin aikana, mutta rareista tuli tehdä ilmoitus. Tosin vain löytäjäjoukkue saisi tässä tapauksessa rastin pinnalistaan.

Rallin kulku

Rallia edeltävänä iltana klo 22.00 kokoontui kaikkiaan kahdeksan joukkuetta Korpilahden Nesteelle, jossa julkistettiin rallikunta ja jaettiin materiaali. Tämän jälkeen jokainen joukkue suoriutui Kuhmoisiin parhaaksi katsomallaan tavalla ja nopeudella. Pohjustukseen jäi tunnin verran aikaa. Suurin osa joukkueista etsi tänä aikana vähälukuisia yölaulajia ja pöllöjä. Varhaisina aamuyön tunteina alkoi käydä selväksi, että Kuhmoinen on tyly kunta linnustollisesti. Yölaulajia oli niukasti ja järvet olivat kaikkea muuta kuin lintujärviä, minkä vuoksi tavallistenkin vesilintujen ruksiminen pinnalistaan oli työn ja tuskan takana. Myöskään Kuhmoisten aarnialueet eivät auenneet odotetusti yhdellekään joukkueelle. Virkistävän sateen tauottua aamulla verestävät ja sekalaisista piristeistä — uskomattomia määriä kofeiinipillereitä, Battery-energiajuomaa, tupakkia, kahvia — laajentuneet silmät alkoivat tähyillä petoja lähes turhaan puolipilviseltä taivaalta. Kuvaavaa petotouhun yskimisessä on se, että lopulta mehiläishaukka oli ässä (vain yksi joukkue havaitsi) ja hiirihaukankin sai hoidetuksi vain kaksi joukkuetta. Myös muut pedot olivat varpushaukkaa myöten kovaa valuuttaa purkutilaisuudessa, joka aloitettiin noin klo 16 Kärppäjärvellä mallaspirtelöiden vauhdittamana.

Rallin 65 lajin peruslajilistan hoiti parhaiten joukkue H. Högmander, E. Martikainen ja T. Hakkari. Joukkue sai kasaan lajeista 60. Peruslista oli ehkä liikaakin lajeja, mikä johtui lähinnä Kuhmoisten linnuston huonosta tuntemuksesta. Viimeistään lajihuutokaupan edetessä kaikille valkeni karu totuus: ralli oli todella lajiköyhä ja menestyminen kisassa edellytti kovaa työtä pinnojen saamiseksi. Lopulta purkutilaisuuden päätyttyä yhdistys luovutti kiertopalkinnon eli komean kotkapystin voittajajoukkueelle J. Virtanen ja T. Linjama.

TULOKSET:

1. Tero Linjama ja Jukka Virtanen 86 lajia

2. Petri Kuhno, Juha Rahkonen ja Ari Sylgren 84

3. Tomi Hakkari, Harri Högmander ja Esko Martikainen 84

4. Pekka Kyllönen, Keijo Vesanen ja Petri Willman 82

5. Jarmo Kaski, Hannu Tammelin ja Paula Vesterinen 81

6. Eino ja Heikki Hiekkanen 76

7. Pia Juvonen, Seppo Mertanen ja Kimmo Tuikka 70

8. Henna Asikainen, Markku Huikko ja Antti Siltala 67

Lajeja havaittiin yhteensä 109, joista ässiä eli vain yhden joukkueen havaitsemia olivat harmaahaikara, haapana, kangaskiuru, pohjansirkku, mehiläishaukka, tukkasotka, kanahaukka, kehrääjä, pyy, kuhankeittäjä, pohjantikka, sinisuohaukka ja helmipöllö. Osa ässistä oli todella yllättäviä. Lisäksi havaittiin kolme viitasirkkalintua, kun pensassirkkeli puolestaan oli hoidossa vain kahdella joukkueella. Muita vain kahden joukkueen havaitsemia lajeja olivat mm. teeri, käenpiika, peltosirkku, sääksi, hiirihaukka, luhtahuitti, nuolihaukka, laulujoutsen ja viirupöllö.

Sattumuksia ja tapahtumia

Hauskin yksittäinen tapaus sattui oman joukkueeni kohdalla aamuyön tunteina, kun pysähdyimme korvessa pienen peltoalueen notkelmaan ja P. Willman huomasi pöllön istuvan pienessä kuusessa pellon reunassa. Joukkue otti tohinalla putkia takaluukusta, kun toinen joukkue kaasutti mutkan takaa esiin ja pysähtyi myös paikalle. Putkemme kääntyivät välittömästi vastakkaiseen suuntaan ja P. Willman — todettuaan ensin kovaan ääneen, että se rastas lähti jo — alkoi sulloa täydessä mitassa olevaa putkenjalustaa takaluukkuun ja yritti vielä saada luukun kiinni. Hyvää huomenta-kirvesvarsien vaihtamisen jälkeen kumpikin joukkue lähti pois paikalta pöllön jäädessä edelleen nököttämään kuuseen määrittämättömänä. Mutkan takana joukkueemme käänsi auton vauhdikkaasti ympäri ja palasi paikalle. Notkelman kohdalla vastaan posotti kolmas joukkue, joten jatkoimme paikan ohi uudistamaan kääntöliikkeen vielä kerran. Kolmas kerta toden sanoi: viirupöllö ihmetteli kuusessa aamuöistä liikenneruuhkaa.

Oma lukunsa oli sääksen vaikea havaittavuus: kuudella joukkueella pinnalista jäi sääksen kohdalla ammottamaan tyhjyyttään, vaikka 150 metrin päässä rallin maalina toimineesta Kärppäjärven kämpästä oli asuttu pesä.

Jälkipeli

Virallisen purkutilaisuuden jälkeen ilta jatkui leppoisasti saunomisen, makkaranpaiston ja muun oheistoiminnan merkeissä. Illan erikoisuutena oli tuore loimulohi, sillä mökin vuokraan sisältyi kalastusoikeus Kärppäjärveksi kutsuttuun kala-altaaseen. Mökissä olleilla virveleillä saatiin illan mittaan ylös ainakin neljä jalosukuista eväkästä.

Kisan jälkeen palaute on ollut pelkästään positiivista ja järjestelytkin onnistuivat vähintään kohtalaisesti, vaikka Keski-Suomessa ei aiemmin ole vastaavaa tapahtumaa ollutkaan. Käytännön järjestelyissä (mm. rallisääntöjen tekeminen) oli suurta apua monista harrastajatovereista, joiden mielipiteitä periaatteellisista ratkaisuista kyselin ahkerasti. Lisäksi Ahvenanmaan talvipinnaralleista saamani kokemus osoittautui arvaamattoman arvokkaaksi. Kiitokset kaikille kuntaralliin osallistuneille vielä kerran; ensi vuonna jatketaan jossain muussa keskisuomalaisessa kunnassa.