Pöllöreviirit 2021

Pöllöreviiritilanne 3.4.2021

Tomi Hakkari

Pöllökevät alkaa olla kuuntelujen osalta paketissa. 3.4. mennessä kertyi listoille 430 reviiriä, joka on aivan mukiinmenevä määrä. Varsinkin pitkin kevättä pöllöretkeilyä vastaan olleet säät heikensivät odotuksia edustavan aineiston saamiseen. Helmikuun alusta maaliskuun puoliväliin oli varsin kehnosti tyyniä lauhoja iltoja. Viimeisen kaksiviikkoisjakson aikana tilanne parani todella tuntuvasti.

Vuoden menestyjät ovat olleet oikeastaan pitkin kevättä helmipöllö ja lehtopöllö. Helmareita kuultiin edellisellä vuosikymmenellä kolmena keväänä hieman yli 200, nyt kieputaan käytännössä samalla tasolla. Muut viime vuosikymmenen keväät jäävät taakse. Helmipöllöjä kuultiin lopulta yllättävänkin laajalla alueella, joskin selvästi kovimmat tiheydet löytyivät Jyväskylän ja Petäjäveden maastoista. Tänä keväänä palattiin pitkästä aikaa hyvän pöllökevään asetelmaan, jolloin kaikista havaituista pöllöistä noin puolet on helmipöllöjä. Tämä on todella ilahduttavaa, koska helmipöllökannan taantuminen on vaikuttanut välillä jo toivottomalta. Toki puputuksen jalostuminen pesintäyritykseksi ei ole näillä leveyksillä ollut itsestään selvää enää pitkään aikaan, joten helmarivuoden loistokkuus selviää lopullisesti vasta huhti-toukokuussa.

Lehtopöllön meno on suhteellisesti vieläkin etevämpää, koska viime vuosikymmenellä vastaavia reviirimääriä ei havaittu huhtikuun alkuun mennessä kertaakaan. 31 reviirin summaan saataneen vielä reilu lisäys pesäpaikkatarkastusten myötä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohtiessa on selvää, että lehtopöllö on yksi potentiaalisista hyötyjistä. Kuitenkin kuolleisuuteen vaikuttaa muitakin merkittäviä tekijöitä kuin ilmasto tai suursäätila heikon ravintotarjonnan aikana, joten trendin pysyvyys jää nähtäväksi.

Epäilemättä myös hiiripöllöreviirit aina säväyttävät, koska lajin kohdalla puhutaan todennäköisesti parhaasta myyräkantojen indikaattorista. Hiiripöllön pesimäaikainen viihtyminen jossain on vahva viite siihen suuntaan, että muitakin pöllöjä löytyy. Havaitut reviirit ovat sangen harvakseltaan retkeillyissä maastoissa, joten hyvällä tuurilla ja mahdollisesti täsmäkokeiluilla havaintopaikkoja voi kertyä kevään mittaan lisää. Pihtiputaan kaksi huutelupaikkaa ovat varsin lähekkäin. Koska pulinapisteiden väliä on kuitenkin reilusti kolmatta kilometriä, ei liene kohtuuton vääryys tulkita huutelupaikkoja eri reviireiksi. Kun hiiripöllöjä on pesinyt runsaasti, reviirien välimatka ei tuon suurempi välttämättä ole ollut.

Pikkupöllöjen viime vuosien kujanjuoksu on kohdannut myös varpuspöllöä, joten siihen nähden 48 reviiriin yltäminen on merkittävä vahvemmalla plussalla kuin muiden vuosien lukemiin vertaillessa voisi ajatella. Varastojakin löytyi melko hyvin ja muutenkin meininki on viitannut vähän vahvemmin siihen, että läsnäolo johtaa myös pesintöihin. Varpuspöllöjä on nähty pitkin talvea todella hyvin, ja ääntelyhavainnot kertyivät varsin lyhyellä aikajaksolla nopeaan tahtiin.

Muutkin pöllöt ovat purjehtineet keskitiellä eikä mistään notkahduksesta tai odottamattoman heikosta esiintymisestä voi puhua. Huuhkajareviirien kertyminen hiipui maaliskuun lopulla, mutta varsin monella havaintopaikalla oli äänessä ainakin jossain vaiheessa alkukevättä sekä koiras että naaras. Lapinpöllöreviirien kohdalla on huomionarvoista, että havaintopaikat ovat hyvin hajallaan eikä monelle keväälle tyypillistä pienelle alueelle ahtautunutta reviirimassaa ole havaittu missään. Kevätkaudelle osuvat näköhavainnot on tulkittu reviireiksi, koska ne tavallisesti painottuvat hyvien myyräkantojen alueelle, jossa todetaan pesintöjäkin. Tämän kevään 13 reviiristä 6 on tulkittu vain näköhavaintoon perustuen. Toki niistäkin osa on alueella, jotka ovat ennestään vahvaksi tunnettua lapinpöllöseutua.

Viirupöllöhavaintojen määrä ei ole siinä mielessä päätä huimaava, että juuri tähän lajiin on tarttunut menestyjän leima. Reviirimäärä on vastaavassa myyräsyklin vaiheessa oleviin vuosiin nähden enintään keskinkertainen. Tähän voi olla toki monta syytä, jotka osaltaan sulkevat pois sitä vaihtoehtoa, että viirulla ei menisikään tällä kertaa erinomaisesti. Aikuiskuolleisuus lienee ollut päättyneenä talvena hyvin alhainen, jolloin parittomien pesimäkuntoisten lintujen määrä on ollut pieni. Tämä vähentää painetta huuteluun. Kilpailijoita on ehkä myös ollut kohtalaisen niukasti. Takavuosien vuosiluokat eivät ole olleet huimia, vuoden ikäiset taas keskittyvät hengissä selviämiseen. Vaikka vuosiluokka 2020 olikin todella muhkea, reviirin pitäjiksi linnuista ei vielä ole, koiraista varsinkaan. Tässä yhteydessä on mainittava myös reviiritulkinnan logiikkaan muodostunut särö. Yleensä reviireiksi on tulkittu maaliskuun alusta lähtien näköhavainnotkin, koska on ollut perusteltu syy olettaa, että keväinen näköhavainto viittaa todennäköisemmin reviiriin kuin johonkin muuhun. Tällä kertaa ei ole voinut muuta kuin sivuuttaa ne. Mainitun viime vuoden ison vuosiluokan nuorukaiset ovat hölmistelleet näkösällä pitkin päivää ja pitkin syksyä, talvea ja kevättäkin. Reviirilistaan tulisi aikamoinen virhelähde, mikäli näissä olosuhteissa kaikki nähdyt viirupöllöt tulkitsisi reviireiksi.

Sarvipöllön päämuuttokauteen mennessä pöllöretkeilysesonki on jo ohi, joten aineistoon kertyy tyypillisenäkin keväänä vain muodollisesti sarvipöllöreviirejä. Kahden reviirin summasta ei voi suurempia johtopäätöksiä tehdä suuntaan tai toiseen, vuoden taso selviää vasta yölaulajaretkeilyn aikaan, jolloin havaintovihot täyttyvät toivon mukaan myös sarvipöllön maastopoikueista.

—

Pöllöreviiritilanne 16.3.2021

Pöllökevät sai vauhtia rattaisiin maaliskuun puoliväliä edeltävänä viikonloppuna. Erityisesti helmipöllöjä kuultiin sellaisia määriä, jotka eivät ole itsestäänselvyys edes muina hyvinä nousu- tai huippuvuosina. Ajankohtaa ennen oltiinkin edelleen kärvistelty pitkään hyvin vaatimattomissa kuunteluoloissa, joten patoumia oli varmasti sekä pöllöillä että retkeilijöillä. Helmipöllöreviirien määrä kipusi käytännössä muutamassa päivässä liki sadalla, ja viirupöllötkin saivat monin paikoin koneitaan käyntiin. Viirujen äänihavainnot ovat tosin edelleen selvästi alle mediaanin. Sen sijaan helmipöllöjen määrä on ollut ilahduttava, niitä vaikuttaa olevan paremmin kuin vuosiin. Aikanaan kehittyi jonkinlainen kirjoittamaton sääntö, että hyvänä pöllövuonna helmipöllöjä on noin puolet kaikista kuulluista pöllöreviireistä. Helmipöllökannan heikentyessä on joutunut miettimään kyseisestä säännöstä luopumista, mutta tänä keväänä se on pätenyt jälleen.

Lehtopöllökin näyttää olevan tänä keväänä vahvoilla, reviirimäärä on suurempi kuin kertaakaan viime vuosikymmenellä. Huutelevien varpuspöllöjen määrät ovat taas alarajoilla, mutta näköhavainnoista päätellen varpuspöllöjä on kuitenkin hyvin. Huuhkaja ja lapinpöllö puuskuttavat ajankohtaan nähden varsin keskivertotilanteessa.

Pöllöreviiritilanne 1.3.2021

Pöllönäänistä kiinnostunut vietti helmikuun loppupuolen lähinnä kuuntelukelejä odotellessa. Tuulta ja pyryä, ja milloin ne hellittivät, pakkanen kiristyi tyynessä säässä ankarimmillaan liki 30 asteeseen. Kuun lopussa oli muutama lähes kelvollinen yö olosuhteiden puolesta, ja reviirimittarissa alkoi taas näkyä värähtelyä.

Alueellisesti tarkastellen suuri osa KSLY:n tontista on blankkoa osin vain siksi, että pöllöretkiä ei ole tehty vielä ensimmäistäkään. Jyväskylän seudun lehtopöllörypäle on vahvistunut entisestään. Ilahduttavaa on ollut huomata, että myös helmikuisia helmipöllöjä on kuultu aika laajalla alueella, mikä antaa toivoa jatkoa ajatellen. Jyväskylän länsipuolella on selvä helmipöllöpisteiden keskittymä, ja myös varpuspöllön varastoissa oli loppusyksyllä runsaasti metsämyyriä, joten odotukset ainakin siellä ovat kovat. Heikkoja alueita on tämänhetkisen aineiston perusteella vaikea veikata. Mikäli myyräsykleihin on luottaminen, todennäköisesti Hankasalmi ja siitä etelään aivan alueemme itäreuna ovat hiljaisia, samoin ehkä toiminta-alueen eteläpää.

—

Pöllöreviiritilanne 15.2.2021

Helmikuun alkupuolella kohmettui moni asia, myös pöllökevät. Kuun aluksi vaikutti siltä, että reviirilistaa kartuttavat vain äänekoskelaiset huuhkajat, myöhemmin tukea löytyi hajanaisista helmipöllöistä sekä varsin yllättäen myös hiiripöllöstä, joka on ilmoitettu soidintavana Pihtiputaan ilmeisen myyrärikkaista maisemista, siellä kun on kokeillut äänijänteitään myös suuri osa toistaiseksi havaituista helmipöllöistä.

Vaikka sangen talviset olosuhteet eivät olisi hyydyttäneet pöllöjä kokonaan, ainakin into pöllöretkeilyyn on kokenut notkahduksen, eikä sitä millään lailla voi ihmetellä. Lauhat heikkotuuliset illat antavat vielä ja taas odottaa.

—

Pöllöreviiritilanne 1.2.2021

On aika vuoden 2021 ensimmäisen pöllökatsauksen. Huutelukausi on lähtenyt odotettua vauhdikkaammin liikkeelle. Lehtopöllöt alkoivat kuulutella olemassaoloaan jo marras-joulukuun taitteesta lähtien, ja vuodenvaihteen jälkeen Jyväskylän ja Muuramen keskittymässä on kirjattu jo kymmenen reviiriä. Jyväskylän seudulla ja Pihtiputaalla on havaittu myös useampia tammikuisia helmipöllöjä, mikä on aina merkki kelvollisesta ravintotilanteesta. Monin paikoin haja-asutusseudulla ainakin keskisessä Keski-Suomessa syksyiset varpuspöllön varastot olivat metsämyyrävaltaisia, ja peltomyyräkantojen runsastuminen on ollut vasta alkuvaiheessa. Mutta ainakin Jyväskylässä ja lähiympäristössä vaikuttaisi myös peltomyyriä olevan runsaasti. Tämä voi selittää hyvinkin pöllöjen tammikuisen aktiivisuuden, valosaasteen sekoittamien pöllönpäiden lisäksi.

—

Pöllöjen reviirimäärät kunnittain 3.4.2021 mennessä:

Alla reviirimäärät huhtikuun alkupäiviin mennessä, vertailuvuosien tiedot ovat vastaavalta ajankohdalta:

Kartta pöllöreviireistä kevään eri vaiheista. Huuhkajapisteitä ei esitetä kartassa suojelusyistä, lapinpöllöjenkin havaintopisteitä on siirretty suojelusyistä 0-2 km.