KSLY:n syysretki Vänöön 18.-20.9.2009

Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen kaukoretki vuosimallia 2009 tehtiin jälleen Saaristomerelle. Tällä kertaa vuorossa oli Vänön saari Kemiönsaaren kunnassa. Saarella on käyty ennenkin, syksyllä 2004, ja osa porukasta oli vänöilemässä jo toista kertaa.

Retki alkoi varhain perjantaiaamuna, kun 22 aamuvirkkua retkeläistä pakkasi tavaroitaan Tähtipalvelujen bussiin klo 4.30 Jyväskylässä. Retken veturi Jarmo Jokinen otti porukan haltuun ja johdatteli meitä sujuvasti halki viikonlopun. Kimmo Olkio oli järjestänyt retkeläisille kohdesaaresta karttakopioita, jotka otettiin kiitellen vastaan.

Parin kaupallisen pysähdyksen ja lyhyen lossimatkan katkoma pitkä bussimatka päättyi Kasnäsin satamaan, missä odoteltiin Vänön yhteysalusta.
Kimmo Olkio

Yrjö Kahila

Odotusaika käytettiin hyväksi ihailemalla männyn latvaan parkkeerannutta isokäpylintuparvea ja vierailemalla Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskuksessa Sinisimpukassa – kumpikin uusia kokemuksia monelle retkeläiselle. Että osaa linnulla olla jyty nokka ja iso pää!
Kimmo Olkio

Lauttamatka kesti puolisentoista tuntia. Lämmin kesäkeli suosi kiikarointia, mutta harmaahaikaraa kummempaa ei retkipinnalistaan kirjattu.
Tero Linjama

Perillä Vänössä olimme jo alkuiltapäivästä. Majoituimme neljään eri mökkiin, joista yksi osoittautui kolmen kämpän rivimökiksi. Eräs liukkaan rantakallion yllättämä maakrapu kävi uimassakin, tosin päällysvaatteet unohtuivat kiireessä ylle. Muita vesivahinkoja ei kesäisessä poutasäässä vietetyllä retkellä onneksi kohdattu.

Vänö on noin 1×2 km:n kokoinen saari keskellä Saaristomerta noin 30 km Jurmosta itään. Saarella asuu ympärivuotisesti toistakymmentä ihmistä. Kesällä asukkaita on jonkin taulun mukaan 300 (tarkoittaa lähes kymmenen asukkaan keskiarvoa per tölli, mikä kummastuttaa lukemiin kriittisesti suhtautuvaa lintuharrastajaa :).

Saaren sisäosat ovat viehättävää tervalepikkoa, jota pirstovat lukuisat kallionyppylät, katajanummet ja lammaslaitumet.
Yrjö Kahila

Retkeilymme keskittyi sataman ja kylän seudulle, niityille sekä itäosassa sijaitsevan kappelin ja pohjoisrannan näköalapaikoille – sekä näitä yhdistäville poluille.

Saarella on helppokulkuinen polkuverkosto, joka tuli retkeläisille hyvin tutuksi. Polkujen ulkopuolella maasto on usein lähes kulkukelvotonta kataja-orjanruusuryteikköä. Hyvä siellä on hysyn piileksiä…
Pia Högmander

Herraseurue (Viinikainen, Linjama, Vatanen, Jokinen) kappelilla – aamukasteella?
Kimmo Olkio

Pohjoisrantaa.
Pia Högmander

Sää oli koko retken ajan erittäin lämmin, miellyttävä ja länsituulinen – eikä siis mikään lintukeli. Jo auringonnousun aikaan oli 13-”14 astetta lämmintä ja iltapäivällä kaipailtiin aurinkorasvaa. Muutenkin linnut tuntuivat olevan vähissä, myös merellä. Merihanhia nähtiin vain muutama ja lokit ja koskelotkin olivat yllättävän vähälukuisia. Runsainta nähtävää olivat telkät, joita oli 300-”400 yksilön lautta selattavana sekä hallitusohjelmaa myöten mainetta niittäneet merimetsot.

Sataman baarin emännällä oli ongelma: piti saada hanat tyhjiksi sesongin päätteeksi. Häly saa lintuharrastajat tunnetusti nopeasti paikalle, mutta kaikki eivät silti ehtineet talkoisiin ajoissa. Avustushörpiskely innosti natiivit (jotka reagoivat hälyyn vielä nopeammin) keskustelemaan kanssamme merimetsokysymyksestä – erittäin asiallisesti ja naarmuitta. Viimeisinä terassille saapuneet tyytyivät kiltisti kalasoppaan. Hyvää sekin!
Pia Högmander