Tero Linjama
Tämän talven lintumaailman erikoisuus Suomessa on ollut valkopäätiainen, joita on löytynyt kaikkiaan viidestä paikasta jo kuusi yksilöä. Kaakosta oli viime syksynä sinitiaisten remmiin eksynyt siis useita eksoottisia vieraita. Ja mikäpä siinä, hyvin kauniita lintujahan ne ovat. Suorastaan yltiösuomalaisia sinivalkoisine olemuksineen.
Tero Linjama
Tuolla perusteella monet lintuharrastajista näkivät jo päiväunia Keski-Suomelle omasta valkopäätiaisesta.
Tiistaina 30.1. Tarja Nieminen Uuraisten Hiirolasta soitti ja kertoi ruokinnallaan 21.1. alkaen käyneestä linnusta, jonka hän määritti valkopäätiaiseksi. Hyvin pikaisella aikataululla paikalle ehtivät havaintoa varmistamaan KVe, MHä, TTo ja minä. Siitä alkoi mediarumba, josta alla enemmän.
Noin kymmenen minuutin herkeämättömän keittiönikkunasta tapituksen jälkeen valkoinen idänihme ilmestyi jostain näköpiiriini suoraan muutaman metrin päässä roikkuvan talipötkylän kimppuun, viipyi siinä hetken ja painui sitten näkymättömiin.
Tintti palasi paikalle useaan otteeseen ollen parhaimmillaan alle kiikarin tarkennusetäisyyden päässä.
<p
Pirttimäentie 85:n talipötköistä pitänyt lintu tuli ruokinnalle tiistai-illan aikana useasti, ja kaikki nopeasti paikalle tulleet näkivät lajin.
Ilta kuitenkin hämärtyi pian, ja ainoastaan Niskasen Jari sai linnusta kuvia. Seuraavana päivänä tilanne korjaantui, kun Kalle Hiekkanen räpsi mukavan sarjan määrityskuvia.
Pyrstö oli leveälti kauniin valkoinen ja tertiaalien reunat ja siipijuova olivat hyvin leveälti valkoiset, aivan kuten ensimmäisessä havaintotilanteessa totesimme. Linnulla ei näkynyt sinistä päälakea, tummaa kurkkua tai muutakaan sinitiaiseen viittaavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että valtakunnallinen harvinaisuushavaintoja tarkastava RK ei ole vielä käsitellyt havaintoa.
Uusi laji, ja todella kova sellainen, oli varmistunut.
Viikon mittaan tintin tärkeimmäksi olinpaikaksi osoittautui Pirttimäentie 93:n ruokinta.
Valkopäätiainen oli maakuntalehden otsikoissa keskiviikkona, torstaina ja perjantaina.
Seuraavan maanantain lehdessä olikin sitten isompi juttu sunnuntaista, jolloin itsekin olin ensimmäisellä kuvausreissullani.
Lintu oli silloin ujolla tuulella ja viihtyi enimmäkseen talon numero 69 pihassa ja paikalla oli lähes yhtä vilkasta kuin lauantainakin. Autojono oli lähes 200 metrin mittainen ja paikalla oli lintuharrastajia Englannista, Belgiasta ja Ruotsista.
Azure Tit oli jo tiedossa ympäri Euroopan ja Ryanair lentää tänne lähes ilmaiseksi, joten miksipä ulkomaan elävä ei käyttäisi muutamaa ylimääräistä rahaa näin kauniin linnun näkemiseen.
Sunnuntain kuvausrupeama epäonnistui ehkä liian lämpimän kelinkin takia. Samalla päätin ottaa seuraavalla pakkasjaksolla uuden yrityksen paremmalla onnella.
Eikä pakkasta tarvinnut kauaa odotellakaan. Jo keskiviikkona JKi, TTo ja minä suuntasimme jälleen tutulle paikalle 93:n ruokinnalle, jossa ei satametrisistä autojonoista ollut tietoakaan. Paikalla oli vain Jari Nummelin kavereineen. Oli tullut ihan muuten vaan katselemaan, mutta epäilykseni heräsi, kerääkö Jari myös keskiviikon pinnoja?
Pakkanen hipoi 40 asteen rajaa ja ruokinnalla oli ymmärrettävästi hyvin vilkasta. Valkopäinen kaverikin kävi tunnin kuvaussession aikana paikalla kolmesti. Sen jälkeen sormet olivatkin umpijäässä, ja piti paeta nauttimaan Jannen westernipinnakahveja Uuraisten kaurismäkityyppiseen matkahuoltoon.