Jyväskylän lintuatlas 2005-2006

Lajikuvaus

Valkoselkätikka on kriittisesti uhanalaiseksi luokiteltu ja luonnonsuojelulaissa erityisesti suojeltava laji, jonka kanta romahti Suomessa 1950—70-luvulla noin 90 % lahopuustoisten lehtimetsien voimakkaiden hakkuiden vuoksi. Aallonpohjavuosi oli 1993, jolloin koko maasta löydettiin 11 pesintää. Tämän jälkeen kanta on alkanut hiljalleen elpyä ja lienee nykyään 80 paria.

Jyväskylässä valkoselkätikka esiintyi yllättävän runsaana vielä 1970—80-lukujen taitteessa, jolloin Säynätsalossa oli yksi reviiri ja Kuokkalan ympäristössä kaksi. Sittemmin reviirit hävisivät yleisen taantumisen myötä, ja Jyväskylässä häviämistä ovat vauhdittaneet elinkelpoisen reviirin kannalta olennaisiin metsiköihin laajentunut asuntorakentaminen. Atlaksessa lajista tehtiin yksi havainto, joka koskenee pesimätöntä yksilöä.

Viime vuosien havainnot piristyvästä kannasta ovat herättäneet toiveita lajin palaamisesta Jyväskylän lajistoon. Valkoselkätikka on kuitenkin kertaluokkaa vaativampi esimerkiksi pikkutikkaan verrattuna: sen reviirillä tulee olla runsaasti myös järeää lehtilahopuuta, ja elinkelpoisen reviirin vaatimuksena on myös huomattavasti laajempi pinta-ala kuin pikkutikalla. Koska laji tulee kuitenkin toimeen varsin pirstoutuneessa ympäristössä eli hakee ravintonsa laajalta alueelta, voisi Hämeenlahden ympäristön ja Kuokkalan muiden lehtimetsiköiden olettaa muodostavan nykyisellään juuri ja juuri riittävän kokonaisuuden jopa tälle uhanalaisimmalle metsälintulajillemme. Toiveiden ylläpitäminen edellyttäisi kuitenkin tärkeiden alueiden rakennepiirteiden säilyttämistä, minkä toteutuminen näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä.

Atlasalueen pesimäkanta

0—0—1 paria

Levinneisyys Keski-Suomessa

Kartta kertoo lajin levinneisyyden vuosien 1995-98 lintuatlaksessa.

Lajin atlassivulta löydät lisää karttoja lajin esiintymisestä Keski-Suomessa.