Lintuharrastus Keski-Suomessa

Monenkirjavaa harrastusta

Yhdistyksen perustamisen jälkeen niin harrastus kuin havaintojen arkistointikin ovat kehittyneet huimasti.
Järjestäytynyt lintuharrastus käynnistyi Keski-Suomessa oikeastaan vasta 1970-luvulla. Ajalta ennen yhdistyksen syntyä (v. 1974) tunnetaan lähinnä hajatietoja muuttolintujen saapumisista ja harvinaisimmista linnuista - sieltä täältä niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Aktiivisesta harrastuksesta huolimatta Keski-Suomessa riittää yhä uutta löydettävää niin pesimä- kuin läpimuuttavassa linnustossa ja aiemmin tuntemattomia merkittäviä lintupaikkojakin keksitään edelleen.

Muutonseuranta

Muuttolintujen seuranta on suosituinta lintuharrastusta. Varsinkin kevätmuuton aikana huhti - toukokuussa ensimmäisiä sulavesiä ja houkuttelevimpia peltoaukeita kierretään ahkerasti. Syysmuuton seuranta alkaa jo heinäkuussa kahlaajien muuton myötä ja jatkuu vuodenvaihteen tienoille viimeisten järvien jäätymiseen asti. 1980-luvulla myös muuttavien lintujen havainnointi, "staijaus", alkoi saavuttaa suosiota. Lähes joka kunnasta tunnetaan nykyisin kevät- ja syysstaijaukseen sopivia kukkuloita tai niemennokkia. Varsinkin syksyllä staijausta maustavat vaelluslinnut ja toisinaan, sääolosuhteiden osuessa kohdalleen, myös arktisten kuikka- ja vesilintujen, kahlaajien sekä hanhien muuttoryntäykset.

Atlakset, yölaulajat ja petolinnut

Pesimäkauden aikana kesällä lintujen seuranta on muuttokausia vaimeampaa. Poikkeuksen tekee yölaulajaretkeily, joka on Keski-Suomessa erittäin aktiivista ja levisi koko maakuntaan 1990-luvulla. Pesimälinnustoa kartoittavia atlasprojekteja on tehty kaikkina yhdistyksen historian vuosikymmeninä - liekö missään muualla maailmassa vastaavaa sarjaa levinneisyyden seurantaa? Pesimälinnuston laskennat ovat keskittyneet yölaulajien lisäksi joidenkin vesilintujen, päiväpetolintujen, pöllöjen ja lokkien kantojen selvittämiseen, mutta viime vuosina myös (Helsingin yliopiston eläinmuseon johtamia) pesimälinnuston pistelaskentoja on harrastettu. Suosittu osa petolintuharrastusta ovat alkukeväiset pöllönkuunteluretket ja pöntötys. Pöllönpönttöjä keskisuomalaiset lintuharrastajat ovat kiikuttaneet metsiin jo puolitoista tuhatta, ja päiväpetolintujen pesälavojakin on rakennettu satakunta.

Talvilinnut

Talvella keskisuomalainen linnusto paljolti hiljenee, mutta katsottavaa riittää kuitenkin ympäri vuoden. 2000-luvulla KSLY:n talviralli on kasvanut Suomen suurimmaksi paikallisyhdistyksen järjestämäksi linturalliksi, ja lisäksi alueellisten talvipinnojen keruu on innostanut kiertämään lintupaikkoja myös vähälintuisempaan vuodenaikaan. Harrastajat osallistuvat myös Helsingin yliopiston eläinmuseon koordinoimiin talvilintuseurantoihin, joita ovat talvilintulaskennat marraskuussa, vuodenvaihteessa ja maaliskuussa sekä koko talven kestävä ruokintapaikkaseuranta.

Rengastus

Keski-Suomessa on noin 30 rengastusluvan haltijaa. Petolinnut, etenkin pöntöissä pesivät pöllöt, huuhkaja, kanahaukka ja sääksi ovat rengastajien lempilajeja. Myös selkälokin rengastus on saavuttanut suosiota.

Bongaus

Havaittujen lajien keräys eli bongaus alkoi kiehtoa lintuharrastajia 1980-luvulla. Valtakunnallisia harvinaisuuksia kiertelee katsomassa ehkä vain pari autokunnallista keskisuomalaisia harrastajia, mutta paikallisista "Keski-Suomen pinnoista" kiinnostuneita on jo reilusti enemmän.