KSLY:n 240 km pitkä ja 120 km leveä toimialue kattaa 17 keskisuomalaista kuntaa ja ulottuu Etelä-Hämeen (Kuhmoinen, Luhanka, Jämsä, Muurame sekä Jyväskylän Korpilahti ja Säynätsalo), Etelä-Savon (Joutsa) ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntiin. Keski-Suomen maakunnan länsilaidan kunnista Keuruu, Multia, Karstula, Kyyjärvi, Kivijärvi ja Kinnula kuuluvat Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen toimialueeseen. Maisemallisesti alue on Järvi-Suomea lukuun ottamatta Uuraisten, Saarijärven, Kannonkosken ja Pihtiputaan länsiosia, jotka ulottuvat Suomenselän suomaalle.

KSLY:n toimialueella neljä kansallispuistoa. Saarijärven Pyhä-Häkissä humisevat Keski-Suomen vanhimmat ja komeimmat aarniometsät. Myös puiston suot ovat kokemisen arvoisia. Kuhmoisten Isojärven kansallispuisto esittelee vaihtelevaa metsä- ja järviluontoa. Monipuolisen metsälinnuston lisäksi kanadanmajavat ovat puiston vetonaula. Leivonmäen kansallispuisto koostuu Haapasuon keidassuosta ja harjusta sekä Syysniemen metsäalueesta. Haapasuolla kohtaavat eteläinen ja pohjoinen suolajisto, ja viereisellä harjulla hyrisevät kehrääjät. Kansallispuistoista uusin on karun järviluonnon luonnehtima Etelä-Konneveden kansallispuisto

KSLY:n 240 km pitkä ja 120 km leveä toimialue kattaa 17 keskisuomalaista kuntaa ja ulottuu Etelä-Hämeen, Etelä-Savon ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntiin.


sivu871_kuva3

Vuoret

Keski-Suomi on pääasiassa jyrkkäpiirteinen ja mäkinen maakunta. Vain Suomenselän vedenjakajan karut, soiset ja kiviset maat ovat yleiskuvaltaan loivapiirteisiä. Eniten kalliopaljastumia on Kuhmoisissa. Korkeus merenpinnasta vaihtelee Päijänteen 78 metristä Korpilahden Uutelanmäen, Saarijärven Kulhanvuoren ja Uuraisten Kukkamäen yli 260 metriin. Päijänteen rantavuoret kohoavat enimmillään 150 metriä järven pinnan yläpuolelle. Yli 200 metrin vuoria maakunnassa on kymmeniä.

Vesistöt

Viitasaaren, Saarijärven, Rautalammin ja Jämsän reittivedet parine tuhansine järvineen, upeine koskineen ja jokineen laskevat lopulta Päijänteeseen. Tämä Suomen toiseksi suurin järvi hallitsee maakunnan eteläosaa ja on etelä-pohjoissuuntaisena myös yksi sisämaan tärkeimpiä lintujen muuton kokoajia. Pohjoisen Keski-Suomen suurimmat järvet ovat Kolima, Kivijärvi, Keitele ja Konnevesi. Mahtavimmat kosket ovat Viitasaaren Huopanankoski, Laukaan Kuusaankoski, Koliman-Keiteleen koskiketju sekä Saarijärven ja Konneveden koskireitit satoine talvehtivine koskikaroineen. Vesistöjen osuus kokonaispinta-alasta on noin kuudennes. Kaikkiaan rantaviivaa on noin 10 000 kilometriä, mikä luo hyvät edellytykset monipuoliselle vesi- ja rantalinnustolle sekä muille vesistöjen läheisyyttä suosiville lajeille. Jyrkkäpiirteisen topografian vuoksi varsinaisia lintukosteikkoja on niukasti. Rehevistä lintujärvistä rikkaimpia ovat kansainvälisesti merkittäväksi arvioitu Viitasaaren Heinä-Suvanto, valtakunnallisesti merkittävä Konneveden-Äänekosken Pyhäjärvi ja maakunnallisesti merkittävät Laukaan-Toivakan Lapinjärvi sekä Joutsan ja Hankasalmen Keskisenlammet ja Saarijärven Lautajärvi.

Metsät

Keski-Suomen pinta-alasta lähes kaksi kolmannesta on metsää. Suurin osa kuuluu kuusivaltaiseen eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jonka rehevimpiä lehtomaisten kankaiden vallitsemia alueita tavataan osassa Kuhmoisia. Tämä alue on kyseisen kasvillisuusvyohykkeen alatyypin, eteläisen vuokkovyöhykkeen pohjoisreunaa. Loput eteläboreaalisesta vyöhykkeestä kuuluu Järvi-Suomen alueeseen, jossa mustikkatyypin metsät vallitsevat. Tilanne muuttuu silmin nähden Suomenselän läheisyydessä, jossa tavataan pääasiallisesti keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen metsiä. Nämä ovat hidaskasvuisia mäntyvaltaisia kanerva- ja puolukkatyypin metsiä, jopa karukkokankaita. Vähistä lehdoista merkittävimmät havisevat kaakkoisessa Keski-Suomessa, varsinkin Luhangassa. Erityisen maininnan ansaitsevat Saarijärven Pyhä-Häkin kansallispuiston kuukkelien ja kololintujen asuttamat ikimetsät ja Kuhmoisten Isojärven kansallispuiston metsät. Kolmas merkittävä suojelukokonaisuus on monipuolinen Haapasuo - Syysniemi Leivonmäen kansallispuistossa. Puiston laajimmat metsäiset alueet ovat Syysniemessä. Lisäksi Keski-Suomesta loytyy kymmeniä pienialaisia suojeltuja metsäkohteita, joiden lajistoon kuuluu vaateliaitakin metsälintuja.

Suot ja pellot

Keski-Suomesta suota on lähes viidennes, mutta enimmät suot ovat metsäisiä rämeitä ja korpia. Noin 90 % soista on menettänyt luonnontilansa viime vuosikymmenien aikana metsäojitusten seurauksena. Laajimmat avosuot laulujoutsenineen, metsähanhineen ja kurkineen ovat pohjoisosissa, lähinnä Pihtiputaalla. Etelämpänä harjumetsien halkoma Leivonmäen Kivisuon-Haapasuon alue on vertaansa vailla. Peltojen osuus maa-alasta on vajaa kymmenys. Laajimmat viljelysaukeat ovat maakunnan vanhimman kulttuurin sijoilla Jämsässä, Laukaassa, Äänekoskella ja Saarijärvellä, sekä Pihtiputaalla.