Vuoden lopussa on tullut tavaksi kurkistaa myös menneen lintuvuoden keskeisiin tapahtumiin. Tässä ovat Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen havaintotoimikunnan valinnat vuoden 2004 kymmeneksi tärkeimmäksi tapaukseksi. Suurilla massamuutoilla ei keskisuomalaisia harrastajia tällä kertaa hellitty, mutta onneksi pesivät linnut tarjosivat ihmeteltävää läpi vuoden.
- Jo hyvinkin vuosikymmenen ajan on odotettu pikkuvarpusten leviävän toden teolla Keski-Suomeen. Viime talveen asti eteneminen on ollut hidasta. Alkuvuodesta tätä varpusen kanelihattuista ja täpläposkista sukulaista tavattiin kuitenkin monin paikoin eri puolilla maakuntaa, ja erityisesti Kuhmoisissa ja Jämsässä lintulaudoilta lasketut 15 linnun parvet kertoivat läpimurrosta. Kiintoisaa on, että samaan aikaan tutun peruslajin varpusen kanta on alamäessä. Ero lähilajien menestymisissä ei johdu keskinäisestä kilpailusta, vaan luultavasti muutoksissa lajien erilaisissa pesimäympäristöissä.
- Kangaskiuru on viime vuosikymmeninä vähentynyt Suomessa ja vielä kovemmin muualla Euroopassa. Keski-Suomessa tätä mäntykankaitten ja hiekkakuoppien pesijää on totuttu pitämään lähinnä kevätmuuton aikaisena satunnaisvieraana. Yllätys olikin melkoinen, kun laulavia kangaskiuruja löytyi kevään mittaan Jämsän kangasalueelta peräti kymmenkunta, ja Laukaastakin vielä yksi. Harjualueiden seuranta moninkertaisti myös käsityksen kehrääjien runsaudesta Keski-Suomessa, kun reviireillään hyriseviä koiraita löydettiin liki 30. Ensi kesänä nähdään – tai kuullaan -, ovatko kyseessä pysyvät ilmiöt.
- Toinen globaalisti vaikeuksissa oleva mutta Keski-Suomessa otettaan vahvistava laji on kaulushaikara. Vielä 20 vuotta sitten lajia piti käydä varta vasten kuuntelemassa Korpilahden Putkilahdessa, mutta 90-luvulla ainoa pesivä haikaramme alkoi runsastua. Viime keväänä ruoikoiden puhaltajat levittäytyivät laajalti koko maakuntaan Kannonkoskea ja Pihtipudasta myöten, ja reviirejä laskettiin puolensataa. Sopivasti kaulushaikara on tulevana vuonna BirdLife Suomen erityinen seurantalaji toisen laajenevista ruoikoista hyötyvän tulokkaan, ruskosuohaukan kanssa.
- Tunturikihu on Keski-Suomessa kovan luokan harvinaisuus. Lapin sirosta sopulinsyöjästä on vain viisi kevät- tai syysmuuton aikaista havaintoa aiemmilta vuosilta, mutta tänä vuonna määrä tuplautui. Keväällä siimapyrstöisiä kihuja nähtiin ensin Päijänteellä kaksi ja sitten Pihtiputaalla kolmas. Syysmuuton aikaan lajilla oli jonkinlainen nälkävaellus, sillä nuoria tunturikihuja tavattiin poikkeuksellisen runsaasti eri puolilla Suomea. Keski-Suomessa havaintoja kertyi kaksi: Sumiaisista löydettiin kuollut kihu ja Joutsassa sillankaiteelta hoipertelemasta napattu lintu päätyi hoitoon Heinolan lintutaloon. Näiltä nuorukaisilta talvehtiminen Atlantin ulapalla jäi siis haaveeksi.
- Heinäkurppa on julistettu kadonneeksi pesimälajiksi Suomessa, ja lajia tavataan yleensä vain syysmuutolla levähtämässä pelloilla. Viime vuosina heinäkurpista on kuitenkin saatu harvakseltaan reviirihavaintoja, ja Porvoon seudulta paljastui peräti pesintä pari vuotta sitten. Uuraisilla kuultiin koiraan vaimeaa soidinkilinää kesäkuussa 2003 Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen linturallissa, ja ilmeisesti sama koiras palasi reviirilleen myös viime kesänä. Harvinainen laulaja houkutteli kuuntelijoita muualtakin Suomesta kunnes lopetti laulunsa kesä-heinäkuun taitteessa. Voisiko tämä piileksivä kahlaaja jopa pesiä Keski-Suomessa?
- Tilhet yllättivät tänä vuonna kahdesti. Ensin osa tilhistä jäi pesimään tavallista etelämmäs. Kesäaikaisia havaintoja tehtiin Etelä-Suomea myöten, ja niin myös Keski-Suomessa. Syksyllä lintuharrastajat odottivat hyvää marjalintutalvea pihlajien notkuessa marjoista, vaan toisin kävi. Pihlajat tyhjennettiin jo syys-lokakuussa rastaiden avustamana. Lisäksi tilhillä oli niin kiire etelämmäs, että koristemarjapensaiden sato jäi paljolti koskematta. Viime viikkoina on kuultu iloisia tilhiuutisia Unkarista ja Ranskasta. Suotakoon heille harvinainen ilo nähdä pohjoisen kirjavia lähettiläitä – toivottavasti omenia ja päärynöitä riittää.
- Keski-Suomessa pesineiden lintulajien lista kasvoi viime kesänä yhdellä, kun Laukaasta löytyi onnekkaiden käänteiden jälkeen lapinuunilinnun pesä. Laji on muuttolinnuistamme pitkämatkaisimpia, sillä sen talvehtimisalueet sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. Tämän pajulinnun lähisukulaisen ydinalue Suomessa ulottuu Pohjois-Lapista Pohjois-Karjalaan. Tosin on luultavaa, että lapinuunilintu on jopa vakituinen pesimälaji myös Keski-Suomessa. Lajin laulukauden ajoittumisen ja väljien elinympäristövaatimusten takia sen tykyttävä laulu jää useimmiten vaille ihmisten ihailua. Laji saapuu pitkältä matkaltaan vasta juhannuksen tienoilla ja laulaa aktiivisimmin aamuyön tunteina. Elinpiirikseen se kelpuuttaa monenlaisen metsän. Moinen vuoden- ja vuorokaudenajan sekä ympäristön yhdistelmä ei ole lintuharrastajien suosikkilistalla päällimmäisiä, ja usein lapinuunilinnut löytyvätkin erityisten pesimälinnuston selvitysten yhteydessä.
- Keskisuomalaiset lintuharrastajat olivat juuri ehtineet julistaa yölaulajakesän viiriäisten osalta pitkästä aikaa nollavuodeksi, kun elokuun alussa Sumiaisista paljastui innokkaasti laulava koiras. Tarina muuttui oudoksi syksymmällä, kun lintu ei lähtenytkään syysmuutolle, vaan jatkoi raikuvaa lauluaan puimattomasta kaurapellosta marraskuun puoliväliin asti! Ensimmäisen pakkasjakson Saarikkaan pavarotti oli vaiti, mutta jatkoi taas sään lauhduttua. Outoa hoilaajaa käytiin kuuntelemassa Etelä-Suomesta asti. Vasta etutalvi kovine pakkasineen ja lumisateineen hyydytti Sumiaisten sisukkaan poikamiehen.
- Muuttohaukka katosi Keski-Suomesta ja paljolti muualtakin 1950- ja -60-luvuilla. Myrkkyjen käytön vähettyä laji on toipunut hitaasti, ja Pohjois-Suomen pesimäkanta on vähitellen vahvistunut. Muuttohaukan paluuta pesimään keskisuomalaisille suoaukeille ja kalliopahdoille saataneen vielä odottaa kauan. Siihen asti meidän on tyytyminen harvojen läpimuuttavien lintujen lentonäytöksiin. Kaikkina vuosina lajia ei edes ole havaittu maakunnassa. Menneenä syksynä muuttohaukkoja nähtiin ennätysmäärä, kun havaintoja kertyi peräti kymmenkunta. Toivoa sopii havaintojen runsastumisen olevan pysyvää, sillä missään muussa lajissa voima ja tyylikkyys eivät yhdisty kuten haukoista jaloimmassa.
- Vuoden ainoa uusi laji keskisuomalaiseen lajiluetteloon on yllättävä, tundrakurppelo. Vuosia harrastettu aktiivinen muutonseuranta Päijänteellä tuotti uusimman helmensä Kuhmoisissa 26.9., kun seurantapaikan ohitti haapanaparvi, jossa sorsien joukkoon oli lyöttäytynyt valtakunnallisestikin kovan luokan kahlaajaharvinaisuus. Lajin meitä lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Aasian koillisnurkassa lähellä Beringinsalmea.