KSLY:n syysretki Vänöön 18.-20.9.2009

Tero Linjaman ammattimaisin ottein vetämissä iltahuudoissa arvioitiin lajeittain havaittuja lukumääriä lintuasematyyliin. Samalla pääsi kuulemaan (kadehtimaan) muiden havaintoja ja kokemuksia. Havainnot syötettiin myöhemmin Tiiraan.
Kimmo Olkio

”Punakylkirastas! Ei, Andromeda!” Kauttalajiksi taitaa jäädä, mutta kenen tai minkä silmät kiiluvat taustalla?
Kimmo Olkio

Ja kyllähän niitä havaintoja kertyi, säästä huolimatta. Kuusitiaisilla oli käynnissä hurja vaellus, ja viikonlopun arvioitiin nähdyn muutama sata töpöpyrstöistä ja kimeä-äänistä länteen matkaajaa. Suurimmissa parvissa oli viitisenkymmentä yksilöä, mikä oli eksoottinen elämys keskisuomalaiselle kiikarinkantajalle.

Uutta useimmille olivat eteläiset -ruskourpiaiset-, joita asustaa saaristossa. Tätä cabaret-alalajia kutsuttiin ensitutustumisen jälkeen tuttavallisesti mm. nimillä cabernet, camembert ja cabriolet.
Yrjö Kahila

Yksittäisistä havainnoista mainittakoot vielä sunnuntaiset naaraspukuinen pikkusieppo…
Tero Linjama

…ja syysasuinen koirassinirinta.
Yrjö Kahila

Pia Högmander

Retken lajina voidaan kuitenkin pitää muuttohaukkaa, sillä lauantaina retkikunta näki ilmeisesti peräti neljä -pereä-! Aivan kelvollista… Sunnuntaina varpushaukat intoutuivat puskemaan vastatuuleen ja arviolta 40 muuttajaa ynnättiin.

Varpushaukkamuutto kävi aivan päälle!
Kimmo Olkio

Saariston kohutuin eläin.
Kimmo Olkio

Paluumatkalla pysähdyimme Björkbodan petolinnuista kuululla peltoaukealla. Retkipinnalista karttui mm. uuttukyyhkyllä ja merihanhella, ja muuan naaraspukuinen suohaukka oli yhtäältä kiusallisen lähellä naarasarosuohaukkaa ja toisaalta sinisuohaukkaa (mikä se lopulta lieni) ja erityisesti aina kiusallisen kaukana meistä. Peltoaukealla taisi olla peräti kuusi isolepinkäistä.
Kimmo Olkio

Retken lajimäärämittari pysähtyi lopulta 91:een, mikä oli vain yhtä vähemmän kuin lähimmäs arvanneen Olli Sihvolan veikkaus. Puuttumaan jäi mm. laulujoutsen! Paluubussissa muutama retkeläinen (ja muutama vielä kotonakin) huomasi tuoneensa kansallispuistosta eläimiä mukanaan, mutta onneksi punkkipihdit kuuluivat retkikunnan varustukseen.

Kotona Jyväskylän seudulla olimme suunnitellusti iltakymmenen jälkeen. Ehkä väsyneinä, vähän auringon kärventäminäkin ja hartiat kaukoputken raahaamisesta hellinä, mutta ehdottoman tyytyväisinä!

Harri Högmander