Löysin 13.12.2008 Eino Hiekkasen kanssa Äänekosken Matilanvirran yläpuoliselta Kertonselältä kaksi kuikkaa (ad ja juv). Ne sukeltelivat aktiivisesti selän keskellä 100 x 20 metrin kokoisessa sulassa. Jouluaattona linnut olivat edelleen paikalla huomattavasti pienentyneessä sulassa. Huomasimme, että vanhan linnun siivet eivät auenneet kunnolla.
27.12. kuikat liikkuivat pakkaskelissä enää noin kahden metrin mittaisella sula-alueella. Seuraavana yönä pakkasta oli kymmenisen astetta. Aamulla menin katsomaan, mikä on tilanne. Hengissä olivat, vanha lintu jäällä ja nuori vedessä. Tuumin, että pois nuo pitäisi saada, sillä tuskin pääsevät lentoon vaikka osaisivatkin. Soitin Kimmo Tuikalle, ja sain pelastuslaitoksen numeron. Sieltä lupasivat käydä katsomassa, voisiko tehdä jotain. Puolen tunnin kuluttua poliisi soitti, ettei ole resursseja eikä välineitä auttamiseen. Taisi tulla variksille ruokaa…
29.12. menin taas paikalle. Katsoin putkella kuikkia kilometrin päästä. Aikuinen yritti nokallaan poistaa siimaa siivestä ja nuori mursi jäätä kiihdytellen kahden metrin sulassaan. Paikalle saapui Veijo Lehtonen, joka oli kuullut kuikista Tero Uusi-Maahilta. Hän oli soittanut Suomen Eläinsuojeluyhdistykseen Pia Lehmoselle, joka oli tulossa paikalle iltapäivällä. Katsoessani taas sulalle näin nuoren kuikan lentämässä laajaa kehää kymmenen metrin korkeudessa ja laskeutuvan kirkkaalle jäälle sadan metrin päähän emostaan ikään kuin houkutellen tätä lähtemään. Emo liu-™uttelikin itseään muutaman metrin poikastaan kohti. Juniori päätti lentää takaisin ja onnistui kolmannella kerralla saamaan tarpeeksi pitoa kynsiin ja ilmaa siipien alle. Se kävi vielä muutaman kerran rundaamassa taivaalla ymmärtämättä mennä 1,5 km:n päässä olevaan Matilanvirtaan, missä olisi 200 m:n sula. Illemmalla kumpikin lintu sukelteli aktiivisesti 15-45 sekunnin sukelluksia.
Auringonlaskun aikaan saapuivat Pia, Veijo ja Konginkankaan VPK. Pintapelastusvälineet laskettiin autosta alas. Viitasaaren pelastuslaitos oli ensin luvannut ilmatyynyaluksen, mutta sitten lupaus oli peruttu. Rannassa todettiin, että heikkoa jäätä on liian pitkälti, köydet eivät riitä. Toiselta rannalta voisi yrittää, joten sinne. Oli jo täysin pimeää, mutta onneksi valoja riitti. Linnut olivat parin sadan metrin päässä, josta matkasta ohutta (3-5 cm) jäätä oli vajaa sata metriä. Jäällä köllöttelevät kuikat ihmettelivät lähestyvää valoa kahden metrin etäisyydelle asti, jolloin nuori lintu lähti lentoon. VPK:n mies sai vanhan linnun haaviin ja toi sen rantaan. Poistimme oikeasta siivestä kalaverkon kappaleita, jotka olivat nähdäkseni katkaisseet siiven etureunan jänteen. Olisiko lintu uinut verkkoon, ja vapautettu siitä huolimattomasti?
Kiinni saatu lintu toimitettiin Heinolan lintutaloon. Pian ja Veijon Kalle-Teroksi nimeämä lintu on kuulemma hyväkuntoinen. Nuori lintu oleili vielä seuraaavana päivänä samaisella Kertonselällä lennellen ja jäällä makaillen. Sen jälkeen siitä ei ole havaintoja.
