Tämä kaikki tapahtui muinaisina aikoina.
Neljäs toukokuuta vuonna 2000 olin iltakävelyllä kaupungin keskustassa, kun Cygnaeuksenkadun ja Kauppakadun kulmassa kuulin heikkoa mustaleppälinnun laulua jostain korkeuksista.
Näin leppälinnun mallisen pikkulinnun laulavan korkean kerrostalon savupiipun päällä ja soittelin tietenkin hälyn tapaista läheisestä puhelinkioskista. Siihen aikaan oli siis vielä puhelinkioskeja, mutta kännyköitä harvemmassa.
Illan aikana selvisi, ettei lintu ollut puhdas mustaleppälintu tai ei ainakaan Suomessa tavattavaa alalajia, sillä linnun vatsa oli laajalti punertava!
Paria päivää myöhemmin virittelimme aamuvarhaisella Tammelinin Hannun kanssa verkot linnun reviirille ja tovin atrapoinnin jälkeen tirppa räpisteli verkossa.
Hanski nyppäsi linnusta muutaman höyhenen DNA-näytteiksi. Nämä kuvat ovat parhaat dokumentit linnusta, jossa oli sekä leppälinnun että mustaleppälinnun tuntomerkkejä. Kuvat olivat RK:n syynissä pitkään (ilmoitin sen määrittämättömänä leppälintulajina paikallisen ARK:n pyynnöstä). Ne palautuivat minulle muutaman vuoden päästä ilman kommentteja.
Selkäpuolella näkyy selän tumman harmaa sävy ja paneeli kyynärsulkien reunassa. Sellainen on joillakin punertavavatsaisilla mustaleppälinnun alalajeilla (semirufus). Siipikaavio oli kuten mustaleppälinnulla: toinen käsisulka lyhyt verrattuna kolmanteen ja siiven pituus hieman yli leppälinnun maksimin sopien paremmin mustaleppälinnulle.
Kuvasta näkyy, ettei otsassa ole vaaleaa oikeastaan ollenkaan. Pyydystystilanteessa emme tarkistaneet otsahöyhenten näkymättömissä olevia tyviä. Kuvasta näkyy myös oranssivatsaisten mustaleppälintujen värirajan malli (suunta alaspäin ja hieman kiilamainen). Väriraja ulottuu myös alemmas kuin leppälinnulla ja muistuttaa paljon juuri semirufus-mustaleppälintua.
Vatsa on jalkojen tasalta taaksepäin vaalea ja alaperässä on oranssia sävyä.
Lopputuloksena vahvin epäily on leppälinturisteymän puolesta. Viimeinen havainto linnusta tehtiin 11.5.
Tero Linjama
