Syksyllä 2010 Suomessa koettiin kansainvälisestikin ainutlaatuinen viitatiaisten (Parus palustris) vaellus. Yleensä paikkalintuna pidetty laji intoutui vaeltamaan idästä läpi Suomen ja moninkertaisti koko aikaisempien havaintojen (vajaa 50) määrän. KSLY:n alueella laji oli tavattu hyväksytysti kerran aikaisemmin, 4. helmikuuta 1996 Joutsassa. Vaikeasti tunnistettava viitatiainen löytyi odotetusti lintuja hyvin tuntevan henkilön pihalta. Jussi Päivinen huomasi viitatiaisen talonsa ruokinta-automaatilla Korpilahden Taipaleenharjulla 22.10. Pari päivää myöhemmin yleiseen tietoon tullut lintu (ehkä kaksikin yksilöä) on kerännyt kymmenittäin bongaajia paikalle.
Viitatiainen on hankala määritettävä, sillä se on hyvin paljon hömötiaisen näköinen, eikä lajilla ole yhtään yksinään riittävää erottavaa tuntomerkkiä. Päänseudun mustien höyhenten ”parturointi” on tärkeä ero: viitatiaisen kiiltävä takatukka ei ole niin pitkä kuin hömötiaisen (tekee viitatintistä selvästi pienempipäisen näköisen) ja hömötiaisen laaja, alas levenevä leukaparta on viitatiaisella reilusti pienempi. Viitatiaisen selkäpuoli on tasaisen himmeän ruskea vailla hömötiaisen kyynärsulkien reunoista muodostuvaa laajaa vaaleaa ”paneelia” (tosin viitatintilläkin voi olla paneelin aihe). Viitatiaisen ylä- ja alanokan reunat ovat vaaleat, mutta tämä tuntomerkki on hankala havaita luonnossa. Viitatiaisen terävä ääntely kiinnittää huomiota (kuuntele esim. tämä), mutta pelkkä äänen kuuleminen ei riitä lajinmääritykseen.
