Tomi Hakkari
Pöllöreviiritilanne 2.4.2024
Pöllökevät eteni aprillipäivään asti matalalentoa, mikä oli jo tavallaan tiedossa alkukevään karujen kokemusten myötä. Hitaaseen reviirien kertymiseen varmasti vaikutti maaliskuun loppupuolella sekin, että motivaatio pöllöretkeilyyn oli jo lähes sammahtanut. Lisäksi kevätmuuttokin sai melkoista puhtia kuun lopulla, mikä entisestään on siirtänyt lintuharrastuksen mielenkiintoa muualle. Toisaalta on selvää näyttöä, että monella reviirillä, joka sattumoisin on sijainnut jonkun lintuharrastajan asuinpaikan läheisyydessä, huutelu onkin alkanut aivan maaliskuun kalkkiviivoilla. Nopeasti lisääntynyt muuttolintujen määrä saattaa tuoda opportunisteille sen verran ratkaisevan määrän lisäapetta, että puhti reviirin kuuluttamiseenkin alkaa löytymään. Pesintään asti nämä lauluesitykset eivät välttämättä johda. Onnettoman talven jälkeen on kuitenkin huojentavaa todeta, että osa pöllöistä on hengissä ja kohtuullisessa kunnossakin.
Varpuspöllö on ollut selvästi runsain huutelija, ja reviirimäärä on yli puolet hyvänkin kevään saldosta. Lajin havaittavuutta parantanee se, että naaraita lienee näillä main hyvin vähän, mikä selittää osittain koiraiden huuteluaktiivisuuden. Toisaalta on ilahduttavaa todeta, että varpuspöllöjä on selvinnyt talven yli kohtalaisen hyvin, sillä myyrätön pitkä talvi voi olla pikkupöllöllekin todella rankka. Huuhkajan ja lehtopöllönkin suhteellinen reviirimäärä muiden vuosien vastaavan ajankohdan tilanteeseen nähden on melko kelvollinen, mutta massalajimme viirupöllö ja etenkin helmipöllö ovat raskaasti jäljessä jopa useimpiin heikkoihin vertailuvuosiin nähden. Kokonaisuutena on jopa varsin yllättävää huomata, että vuonna 2013, joka oli kaikin puolin surkea pöllökevät, huutelukevät oli vielä tätäkin vuotta kehnompi. Mutta helmipöllön lukema jää tuonkin vuoden reviirisaldosta alle puoleen.
Lapinpöllöreviireiksi on nyt tulkittu aiempien kolmen huutelupaikan lisäksi maaliskuun lopun kaksi näköhavaintopaikkaa, jotka saattavat ihan oikeastikin viitata reviireihin. Hiiripöllön maaliskuiset näköhavainnot on myös esitetty aineistossa reviireinä, vaikka aika usein kyse on ohikulkevista yksilöistä.
Alueellisesti tarkasteluna selviä niukasta linjasta poikkeavia seutuja ei oikein ole erotettavissa. Kuitenkin on merkille pantavaa, että helmipöllöistä liki puolet on havaittu melko pienellä alalla Luhangassa ja Jyväskylän puolella Putkilahden maastoissa, jossa on ollut myös ainoa sarvipöllö sekä hiukan myös muuta pöllöelämää. Kaiken kaikkiaan Jyväskylä on reviirimäärissä selvä ykkönen, mutta tämä selittyy runsaan havainnoinnin kautta kertyneellä kohtalaisen mittavalla varpus- ja lehtopöllön reviirimäärällä eikä niinkään osoita, että ravintotilanne olisi yleisemmin alueella jotenkin normaalista positiivisen suuntaan poikkeava.
Pöllöreviiritilanne 16.3.2024
Maaliskuun alkupuolella eletään keskivertovuosinakin jo pöllöjen huutelukauden sesonkia. Tänä vuonna reviirimäärien kyntäminen on jatkunut odotetusti. Joskus reviiriaineiston hitaasta karttumisesta voi syyttää tai ainakin epäillä kelvottomia kuuntelukelejä, mutta tällä kertaa sitä korttia ei voi ottaa käyttöön: jaksolle on osunut varsin runsaasti jopa ihanteellisia tyyniä pakkaskelejä. Retkeilypanoskin on ollut vähintään kohtalainen.
Lajeista huuhkaja, varpuspöllö ja lapinpöllö ovat esiintymisessään suunnilleen samassa divisioonassa kuin muina heikonpuoleisina vuosina. Huuhkajan kohdalla tilanne voi olla jopa keskimääräistä lohdullisempi, sillä vaikka pesimäinto noudattelee silläkin varsin hyvin myyräsykliä, niin muuta ravintoa, kuten jäniksiä, on tällä hetkellä kuitenkin varsin hyvin tarjolla. Ainakin neljällä reviirillä on kuultu parikin äänessä. Lapinpöllön tilanne on jossain määrin mystinen. On sinänsä yllättävää, että huutelureviirejä on kuultu kolmekin. Huomattava näköhavaintojen määrä on myös kiintoisa. Osa havainnoista viittaa selvästi nälkiintyneisiin yksilöihin poikkeuksellisen pelottomuuden vuoksi. Kun tiedetään, että vanhat naaraat ja nuoret linnut vaihtavat maisemaa paremman ravintotilanteen toivossa hyvin matalalla kynnyksellä, käy mielessä, että ovatko nämä nähdyt lapinpöllöt todella vanhoja koiraita, jotka pysyvät sitkeämmin kotipaikallaan myös huonossa ravintotilanteessa? Jos näin on, lapinpöllöreviirejä vaikuttaisi olevan isommallakin pensselillä tarkastellen verraten runsaasti sellaisissa maastoissa, joissa niitä ei aiemmin ole tiedetty olevan. Toki osan esiintymisestä voi selittää se, että paikoittain ravintotilanne on hyvä – ainakin lapinpöllölle, joka voi saada hangen alta sellaista ravintoa, jota muut pöllöt eivät saa. Joka tapauksessa pienempien Strix-lajien ja erityisesti viirupöllön kohdalla talvi on ollut karmaiseva, ja elämäntaipaleellaan runsaan poikastuoton aikaan saaneita supernaaraitakin tiedetään hiipuneen hengiltä nälkiintymisen vuoksi. Helmipöllöstä on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa, sillä reviirimäärä on kerrassaan mitätön. Vertailuvuosista puuttuu valitettavasti viime vuosikymmenen heikoimmat keväät 2010 ja 2013, jolloin puputusmäärät olivat tässä vaiheessa kevättä todennäköisesti samantasoisia (ainakin huhtikuun alun tilanteen perusteella).
Pöllöreviiritilanne 2.3.2024
Nuotion voi saada sateessakin palamaan hiljaisella tulella, vähän sellainen olo on jäänyt helmikuun loppupuolen pöllöreviirisaldon kehittymisestä. Satunnaisia pöllön huudahduksia on siis kuultu, mutta pöllöretkillä on jäänyt enimmäkseen kuparinen rikkomatta. Ajankohtaan nähden ollaan keskivertoa heikkoa vuottakin heikommassa tilanteessa. Ristiriitaisuuksien maksimoimiseksi huutelulistaan on kuitenkin ilmestynyt myös kaksi lapinpöllöreviiriä ja yksi sarvipöllö, mikä osoittaa, että jostain syystä myyräkantoja indikoivat lajit uskovat paikka paikoin tulevaan pesimäkauteen. Saattaa olla, että yleisestä linjasta poikkeavia myyräkeskittymiä ehkä sittenkin on olemassa, tosin tavallisempia pöllölajeja ei ole samoilta seuduilta kuitenkaan ilmoitettu vielä juuri nimeksikään.
Reviiripisteet ovat maaliskuun alussa varsin pitkälti Jyväskylän kantakaupunkiin ja lähiympäristöön sijoittuneita. Tällä kertaa selitys ei liene välttämättä valosaasteessa vaan siinä, että kaupunkiympäristössä opportunistit löytänevät helpommin vaihtoehtoista ravintoa, ja vanhat reviirilliset linnut eivät välttämättä niin heikossa kunnossa olekaan, etteikö osaa jopa pesiminen kiinnostaisi. Vähitellen täpliä on alkanut ilmestyä myös muualle, mutta toistaiseksi kertyneestä aineistosta on mahdoton päätellä, että jotkut osat toimialueestamme olisivat pöllötilanteen osalta olennaisesti parempia kuin toiset.
Pöllöreviiritilanne 15.2.2024
Pöllökevät on lähtenyt hyvin nihkeästi käyntiin. Heikko myyrätilanne, ajoittain kovatkin pakkasjaksot ja varsin suuri lumimäärä ovat olleet hankala yhtälö pöllöille, ja helmikuun puoliväliin mennessä onkin ilmoiteltu huomattavasti enemmän nälkään kuolleita kuin huutelevia pöllöjä. Pientä viriämistä on kuitenkin havaittu myös huutelupuolella, joten aivan kaikki pöllöt eivät käyne tällä hetkellä pelkästään selvitymistaistelua. Puolenkymmentä reviiriä helmikuun puoliväliin mennessä alittaa kuitenkin vertailuvuodet selvästi. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta on vertailutaulukossa myös pari menestystarinaa osoituksena siitä, että vuosi voi parhaimmillaan olla varsin toisenlainen.
Pöllöjen reviirimäärät kunnittain 2.4.2024:
Pöllöjen reviirimäärät verrattuna muihin vuosiin vastaavana ajankohtana. Muita heikkoja vuosia lähihistoriassa ovat 2022, 2019 ja 2016 ja 2013:
Pöllöreviirit kartalla. Huuhkajahavainnot on suojelusyistä poistettu. Lapinpöllöreviirien sijainteja on siirretty suojelusyistä 0-3 km. Viimeisenä karttana on huhtikuun alun reviirikartta myyräkantoja indikoivien lajien esiintymisestä.
